Stam1na "Kadonneet Kolme Sanaa" |
[No nyt l�htee..] El�m�ni kev�t, kuin sulaa hulluutta kuljen aamutaivaan alla. Silm�t sokeina, jalat rakoilla ja syd�n hakkaa kahtasataa. Oli pakko - vaihdoin suuntaa. Palaan polkuni j�lki�, nyt on kiire. P�iv� nousee sittenkin... Nyt tied�n mit� sanoa! Mieleni maisemassa ainoat maamerkit ovat j�tt�m�ni syv�t arvet! Juoksen ja koetan suunnata kotiin mutta kuljen ristiin, eksynyt poika! Sulavat tunteet j��tyv�t j�lleen, pahoja sanoja ja askel painaa! Mustavalkoiseen maailmaan tahdon kuitenkin palata ja huutaa! VIHAAN SINUA IHMINEN! J�LJITIN SEN, J�LJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN! VIHAAN SINUA IHMINEN! KADONNEET KOLME SANAA! OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA! Takalukossa on ovi, kynnys on ylitetty viimeist� kertaa Menneen talven lumia kaikki, hiljaa haihtuneet taivaan tuuliin. P�iv� k��ntyy ehtoon puoleen, min� k��nnyn selin ja isken tulta; koska jalkoja viel�kin paleltaa - mutta ei kauaa! Ei askeltakaan! (ei sanoja!) En l�yd� en�� tarvetta (karata!) Jos totuus ei pala tulessakaan, oli paluuni oikein ja puhe turha VIHAAN SINUA IHMINEN! J�LJITIN SEN, J�LJITIN SEN KADONNEEN LAUSEEN! VIHAAN SINUA IHMINEN! KADONNEET KOLME SANAA! OLIKIN JO AIKA VAIHTAA SUUNTAA! VIHAAN SINUA IHMINEN! EI MINULTA MIT��N PUUTU N�ILL� MENN��N, EI MIK��N MUUTU! VIHAAN SINUA IHMINEN! KADONNEET KOLME SANAA, EN AIO EN�� VAIHTAA SUUNTAA! Lyric from www.lyricmania.com |