Monta vuotta h�nt� arvostettiin
Kunnes kerran k�vikin niin
Ett� poltti kaikki miljoonansa
Vihoviimeiseen seteliin

Nauroi kauan ja makeasti
Katsoi kansaa ja nauroi niin
Katsoi kansa h�neen kyynelsilmin
Ja h�net miltei lynkattiin

Min� en ole tohtori kummoinen
Mutta tied�np� sent��n sen
Ett� p��llisin puolin on potilas
L�hes t�ysij�rkinen
H�n sanoo ettei tahdo edes olla t�t� rotua
Kun muu v�ki hississ� monistuu h�n
Sel�n k��nt�� ja katoaa

T�t� joutilasta kavahtakaa
on s�r�j� sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi,
ei kumarra mit��n johtajaa
T�t� joutilasta kavahtakaa,
se ei kuulu maailmaan
Vain laiskan l�ksyj� kantaa
ja niit� kalloosi kaivertaa

Lapsi joka usein hymyilee silmiss�nne on suloinen
Vaan jos nauraa vanhalla i�ll� niin on vajaa�lyinen
Min� en ole tottunut suremaan vaikka potilaat pois kuolee
Mutta k�yp�� rahaa jos poltetaan se ajatus kyll� h�iritsee

T�t� joutilasta kavahtakaa on s�r�j� sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mit��n johtajaa
T�t� joutilasta kavahtakaa, se ei mahdu maailmaan
Vain laiskan l�ksyj� kantaa ja niit� kalloosi kaivertaa

T�t� joutilasta kavahtakaa on s�r�j� sielussaan
Ei vaadi, tahdo, kadehdi, ei kumarra mit��n johtajaa
T�t� joutilasta kavahtakaa, se ei mahdu maailmaan
Vain laiskan l�ksyj� kantaa ja niit� kalloosi kaivertaa