Tyr�vy� "P�iv�ns�de Ja Mennink�inen (cover)" |
Aurinko kun p��tti retken siskoistaan j�i j�lkeen hetken, p�iv�ns�de viimeinen. H�m�r� jo mets��n hiipi, p�iv�ns�de kultasiipi aikoi juuri lent�� eest� sen. Kun mennink�isen pienen n�ki vastaan tulevan, se juuri oli noussut luolastaan. Kas mennink�inen ennen p�iv�nlaskua ei voi milloinkaan el�� p��ll� maan. Katselivat toisiansa, mennink�inen rinnassansa tunsi kummaa leiskuntaa. Sanoi: "Poltat silmi�ni, mutt' en ole el�iss�ni n�hnyt mit��n yht� ihanaa! Ei haittaa, vaikka loisteesi mut sokeaksi saa - on pime�ss� helppo vaeltaa. K�y kanssani niin kotiluolaan n�yt�n sulle tien - ja sinut armaakseni vien." S�de vastas: "Peikkokulta, pimeys vie hengen multa enk� toivo kuolemaa. Pois mun t�ytyy heti menn�, jos en kohta valoon lenn�, niin en hetke�k��n el�� saa!" Joo, niin l�hti kaunis p�iv�ns�de, mutta viel�kin kun mennink�inen yksin tallustaa, h�n miettii, miksi toinen t��ll� valonlapsi on ja toinen y�t� rakastaa. Lyric from www.lyricmania.com |