Nelj� Ruusua "Luen" |
Kaupunki pimenee, tyhjyys raiskaa harkiten ymp�rill� arkihuoneen. Jossain kaukaisessa pimeyden helmassa, sulottaren ruumiissa nyt s�dekeh� palaa Luen, olen yksin ja luen Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itse�ni uhmaan. Luen, olen yksin ja luen. Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itse�ni uhmaan. S� kirjoitit kirjeen salaa kaikilta muilta. Avasit tunteiden tulvan ja vannoit totuuden silmien sineen. Vapaus ja ylpeyden vankeus vaivaa vastaanottajaa. Aika kuluu ja sen henki janoaa rakastajaa. Luen, olen yksin ja luen Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itse�ni uhmaan. Luen, olen yksin ja luen. Ilman sua oon kuin tuhkaa, leijailen ja ajan tuhlaan, itse�ni uhmaan. Lyric from www.lyricmania.com |