Sotkamon suunnassa illalla
potkutteli kelkallaan Aleksi.
Tien p��st� n�kyy valoa,
tielanahan se tietysti.
Aleksi kelkkansa k��nt��
ja ankarasti pakoon potkuttaa,
ei jalas luista sit� pelottaa,
kauhuissaan ymp�rilleen katselee,
lumi tupruaa, silm�t sokaisee.

Valo vaan v��j��m�tt� l�henee,
Aleksi jo tosissaan h�t��ntyy.
Nostaa pulkkansa tienpenkalle
ja j�� siihen peloissaan istumaan.
Voi perkele! p��see miehelt�,
Elsahan se vaan oli polkupy�r�ll�.
Turha oli Aleksin kauhu t��,
turha oli pakoon nytkytt��.

Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan.
Aleksin painajainen,
Aleksin painajainen ei niin hirvee ollutkaan,
ollutkaan, ollutkaan!