Kalle Ahola "Rumat lapset" |
Sateen vy�ryess� tuulilasiin me saavutaan kaupungin laidalle Kaksi v�synytt� matkaajaa vailla karttaa ja y�sijaa Kellon viisarit kuin Dalin taulussa sulaen mutkalle taipuvat, syvi� varjoja, risteys usvassa, t�� matka on vasta alussa eik� me palata Koeta kulkea t�� p�iv� mun kengiss�, n�hd� mun silmin ja tuntea mun syd�mell� se kaikki mik� sai meid�t rakastumaan ja pakenemaan eik� me kaduta Koeta kulkea t�� p�iv� mun kengiss�, n�hd� mun silmin ja tuntea mun syd�mell� vapaana kuin tuuli vaeltaa ikuisella pakomatkallaan Sateen tauotessa etsit��n majapaikkaa vanhan kaupungin laidalta mutta punaista mattoa ei meid�n eteemme rullata Pitki� katseita, harmaita torneja, ikkunoissa verhot heilahtaa rumien talojen rumia lapsia ei t�nnek��n taideta kaivata mut me ei kaduta Koeta kulkea t�� p�iv� mun kengiss�, n�hd� mun silmin ja tuntea mun syd�mell� se kaikki mik� sai meid�t rakastumaan ja pakenemaan eik� me palata Koeta kulkea t�� p�iv� mun kengiss�, n�hd� mun silmin ja tuntea mun syd�mell� vapaana kuin tuuli vaeltaa ikuisella pakomatkallaan Me luultiin p��sev�mme eroon kaikesta mutta t��ll� jokainen pakomatka p��tyy aina p��kadulle Koeta kulkea t�� p�iv� mun kengiss�, n�hd� mun silmin ja tuntea mun syd�mell� Koeta muistaa se kaikki mik� meid�t saa pakenemaan Lyric from www.lyricmania.com |