Kaija Koo "Sylvian joululaulu" |
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, Joulu joutui jo rintoihinkin. Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan Jo pirtteihin pienoisihin. Mutt' ylh��ll� orressa viel� on vain Se h�kki, mi sulkee mun sirkuttajain. Ja vaiennut vaikerrus on vankilan. Oi, murheita muistaa ken vois laulajan? Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin, Istun oksalla uljaimman puun. Miss' siint��pi veet, viini on vaahtovin Ja s�� aina kuin toukokuun. Ja Etnanpa kaukaa m� kauniina n��n, Ah', t�� kaikki hurmaa ja huumaapi p��n. Ja laulelmat lempeesti lehdoissa soi, Sen runsaammat riemut ken kertoilla voi! S� t�hdist� kirkkain nyt loisteesi luo Sinne Suomeeni kaukaisehen! Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo, S� siunaa se maa muistojen! Sen vertaista toista en mist��n m� saa, On armain ja kallein mull' ain' Suomenmaa! Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian, Ja soi aina lauluista sointuisimman. Lyric from www.lyricmania.com |