Johanna Kurkela "Kosketusta vailla vapiseva mies" |
Sin� olet tuulessa hioutunut mies, luoto jota laineet alati ly� Sin� olet taivaalla palelevan Otavan valo, jota kaupungin s�ihke sy� Sin� olet poika kuin pulpetin puu, kannen alla viiltoja lapsuuden Sin� olet roudassa rapiseva l�hi�n talo, kanaverkkoa kellareiden Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu Vie syd�meesi kivinen tie Isiesi lailla olet kosketusta vailla, vapiseva mies Sinussa on ontuva rintamamies, isois�n viivaksi vaiennut suu Ja se sirpale sielussa hankailee kuin peritty hiljaisuus Sin� olet poika ja kadonnut tie, avainnauhan alla sun syd�mes ly� Sin� olet taivaalla palelevan Otavan valo, hankia pakkasy�n Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu Vie syd�meesi kivinen tie Isiesi lailla olet kosketusta vailla, vapiseva mies Sinun ihosi on totinen peitto, jota vasten aika hankautuu Vie syd�meesi kivinen tie Isiesi lailla olet kosketusta vailla, vapiseva mies Kosketusta vailla vapiseva mies Lyric from www.lyricmania.com |