Janne Tulkki
"Kulkurin Kuu"

Katselin tiet� kulkiessain,
miksei se viet�, nousee se vain.
Raskas on askel, Kulkurin Kuu,
pian seurakseni ilmaan tuu.

Matkalla jostain, jonnekkin taas,
kimpassa kahden, n�in kuljetaan.
Seuraa ei muiden kaivatakaan,
yst�v�t kahden vaan.

Taivaalla loistaa Kulkurin Kuu,
sit� ei vied� multa voi muut.
Kulkurin sielu, syd�n ja suu,
toisilleen uskoutuu.

Joillekkin paistaa aurinko ain'
toisille pelkk� heijastus vain.
Auringon paiste pinnalta kuun,
jo mullekkin n�in kantautuu.

Kumpikin meist�, kulkiessaan,
n�hnyt on monta y�nkulkijaa.
Kerrota niist� ei kuintenkaan,
toisilleen korkeintaan.

Taivaalla loistaa..