Ismo Alanko "Maalausliike" |
Kun ajan lapset vilustuvat uudisten tuulissa, he kiroavat menneisyytens�. Kun tuomenoksa taittuu pienen k�den kosketuksesta, se varjoillaan maata pommittaa. Uunilintu uunissa ja kaikki paikoillaan, liian paljon peliss� siis taakse poistukaa. Maalausliikkeen harmaat sein�t kertoo tutun tarinan. Oven narahduksin tuuli soittaa tyhj�� taloa. Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa. Kun nainen painaa enemm�n kuin henki lasten huulilla, h�pe� on tyyny jolle vanhus painaa p��n. Rauha on kuin rutto jota vastaan taistellaan, kiire kasvaa kulkiessa. P��si on jo vadilla, Johannes olet vihannes. Piiat kyykkii, jonottaa kun rouvat pesee hameitaan. Maalausliikkeen harmaat sein�t kertoo tutun tarinan. Oven narahduksin tuuli soittaa tyhj�� taloa. Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa. Maalausliikkeen harmaat sein�t kertoo tutun tarinan. Oven narahduksin tuuli soittaa tyhj�� taloa. Pitkin saloja huhuilee, valoa, valoa,valoa,valoa. Lyric from www.lyricmania.com |