vain nimin� muistamme heid�n nyt kulkevan
h�m�r��n kahlaten ohitse historian
ja nuo olennot, kuin oma ��nesi,
puhuvat sinulle vain kun et kuuntele

el�injumalat hirvi�naamioin, ihmisenvartaloin
luopuvat mahdistaan, muuttuvat saduksi vain

kun her�sit unesta huutoosi omaan
ja niskasi
taipui kumarrukseen
jokin liikahti takana verhon, ja n�it
mit� n�it
todellakin kuin sarvekkaan hahmon

Kerto:
py�rien, kieppuen, parkuen nauravat
mukaansa raastavat tanssien hulluuden
laulaen, painien, ilkkuen, pilkaten
kuink' ilosta raivosta itkien
raahaudutkaan

kaikki anteeksi annettu,
kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan
ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu
uni kuin h�peillen vuoteeseen j�tetty on

sanat katkeaa, askareet p��ttyy
kun salojen takana
petojen mylvint�, r�ikkien r��ynt� k�y

kun her�sit...

Kerto