Mieless�ni seisoisinpa yksin t�rm�n huipulla,
huutaisin ees niin kuin huutaa
n�kij�t�r kirousta
tuulta taivaalta kun kutsuu
painajaista riepottamaan pois.

Vaan kirjani on v�syneet ja n�yt t�ynn� olioita,
jotka ei oo niskojansa
n�yrrytt�neet maailmalla,
ne minut tahtoo vangita
ja kantaa tyhj��n ilmaan mukanaan.

Kerto:
Kuljen, vaikken liiku, syvyys minut rauhoittaa,
vaik' kysymykset huutavatkin kuorolauluaan. (2x)
Ne eiv�t muista ett� ihmisell� on vain el�m�ns�,
senkin ne tahtovat omistaa.

Nyt on tullut aika tunnistaa ne kaikki kasvot, jotka
luuli unhoon painaneensa, arkip�iv�n savuverhon taa,
ei unet j�t� meit� rauhaan, vaikka hylk�isimme ne.

L�hden iltamy�h��n,
viimeinkin on aika,
on j�� niin mustaa
yll� syvyyksien,
joiden tied�n tummaan
hellyytens� helmaan
sulkeneen niin monta
pyhiinvaeltajaa.

Kerto