Vain talven uniako kaipaan, kun j��n t�h�n tyhj��n taloon
talvivaloon, kylm��n unohdun
kun y�n merkitsem�t kasvot hautaan tyhj��n p��llystakkiin
lumisateen tuoksu siin� on

Kuka olikaan sis�ll�si viime y�n�?
Kenen tummaan kylkeen painauduit?
Kuka saikaan el�m�si hehkumaan kirkasta valoaan?

Kerto:
Talvi unineen aamuun harmaaseen
haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen
hell��n kylmyyteen, pieneen kiitokseen
sen lopettaa saan,
sen lopettaa saan

Se oli valokaaren hehku, sula sokaisevan tosi
ymp�rill� kohiseva y�
niin kuin uni jonka muistaa
el�m� jota el��
vaikkei sit� koskaan kiinni saa

Min� katsoin ikkunasta pitk��n
harmaaseen sumun asfalttiin
min� katsoin j�lki� lumessa vainko omiani

Kerto

Vain talven uniako kaipaan, kun j��n t�h�n tyhj��n taloon
talvivaloon, kylm��n unohdun