tuuli kulkee maita kylm�t sateet helmoissaan
katse (niinkuin vanhan miehen) lakaisee maisemaa
ajatus onnesta
saalis nylkem�t�n
turhaan kouristelee sein�koukussa

kuin kehyksist��n irrotettu maalaus
tai kesken syntym��ns� kuollut vapaus
ei riko aikaa virta aavehiukkasten
sen tyhj� autius
hyv�ksyy