Mies on vieras itselleen, syd�n hohkaa pelkoa
satua, tarinaa, sit� on pakko toteuttaa
kodittoman valloittajan sankaruutta tavoitella
loimun lailla riehuin el�m�ns� todistaa

Kuin piirteet herk�n k�den kerran siveltimin piirt�m�t
katoais liekkiin nauravaan!

Uninaisen poski hehkuu suuren tulen heijastumaa
siell� sielun silmukassa palaa henki levoton
en tiennyt k�den kuolevaisen voivan pyh�� koskettaa
en tiennyt mik� voima!

Minulla ei ilman sit�
minulla ei ole mit��n (x2)

Tule aamu, tule ehtoo, lepattajat lepattavat
syliahjon kipunoihin unohtavat hornannielun
ett� edes kerran, hetken verran tiet�is olevansa
samaa juurta voiman

Minulla ei ilman sit�
minulla ei ole mit��n (x2)

Kun katsoo suuren tyhjyyden ilkkuvaan ilvehahmoon
ponnistaa tahtonsa ja repii viimein rei�n varjoihin
h�m�rill� teill� tytt�, t�htisilm�, kultakutri
taivaallisen puhemiehen tarjoama mielitietty

Minulla ei ole mit��n!