CMX "Kaikkivaltiaan peili" |
Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen ja taivaalliset sotajoukot k�sky� vain odottaa voimakentt�siipens� h�n taittaa, p��ns� kallistaa ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa "Maailmoiden tuhoaja, el�vien jumala taivaankannen kannattaja, vuori kultainen ne nimi� on vain ja nimet otetaan nyt pois jos kasvoillesi lankeat, se mit� pelastaa" Tajunta on tyhj� kuten taulu illan h�m�r�ss� jotain silti tihkuu l�pi, tuoksu muistojen: Ensimm�nen muisto kovin vaisu, kovin h�m�r� on syd�mess� piilotettu salaisuuden ovi, toinen muisto h�ilyv� kuin kuva harmaa rakeinen on kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa, kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista, nelj�s muisto pime� ja vaarallinen tie. Ja ��ni tuntuu selitt�v�n hiljainen ja vakava kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut. Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi valopisteet tajunnassa teht�viksi selitt��: Min� muistan suuren kirjan alla pyh�n sinetin, sen jonka esi-�idit maasta kantoi uuden taivaan alle, min� muistan liitot, sodat, matkat uudet sopimukset, min� muistan itseni vain niin kuin muistaa painajaisen. Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan kaatuu j�rjestelm�t, kuolee sanat suuret huulille ja rauniolla yksin�inen tuulenhenk�ys vaeltaa ja niin kuin silti el�nkin on kaikki aikaan siroteltu, puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain. Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa, hiljaisuutta sanattomain t�htiholvien. Rakkausko, viha, kerran virtas l�pi olentoni, el�m� sen kudos, olin siin� lankana turhaako siis tuokiot ja kaikki t�m� sis�ll�ni uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja. Lyric from www.lyricmania.com |