Anna Eriksson "Huojuva talo" |
Suljettu autiotalo sen ikkunassa auringon hatara valo on kotikyl�n laitamilla puitu viljaa kes�st� j�ljell� vain ajatus ik�v�n rajaton siipi se tahtomatta tuli ja minua riipi ja kotipiha kasvaa polviin asti hein�� kun lapsuuden polkua astelen suruni seini� katselen tuntuu kuin irti p��se en Huojuva talo �iti kuule minua voimat ei riit� en tied� mit� tehd� huojuva talo uskon is� sinua kauan on siit� kun tiesin mihin menn� voin Oon kovin yksin oo oo oo ooh niin yksin. Kotini takana lehto sen uumenissa unien keinuva kehto ja puro joka p�iv�n kirkkaudessa v�lkkyi on vuosien viimoissa kuivunut el�m�n raitilla tuulee kai joku sit� vapaudeksi luulee ja kyl�tiet� kulkee tytt� jonka tunsin vaan valo silmist� siirtynyt aika jo kasvoihin piirt�nyt kertoisit minne l�hden nyt Huojuva talo �iti kuule minua voimat ei riit� en tied� mit� tehd� huojuva talo uskon is� sinua kauan on siit� kun tiesin mihin menn� voin Oon kovin yksin oo oo oo oon niin yksin Kertokaa mit� tekiv�t meille, lapsuuden leikkej� rakastaneille pime�n siemenen saivat sis��n mutta me kotiin palataan s�rkynein� kotiin palataan Huojuva talo �iti kuule minua voimat ei riit� en tied� mit� tehd� huojuva talo uskon is� sinua kauan on siit� kun tiesin mihin menn� Huojuva talo �iti kuule minua voimat ei riit� en tied� mit� tehd� huojuva talo uskon is� sinua kauan on siit� kun tiesin mihin menn� voin Niin yksin Lyric from www.lyricmania.com |