Sill� synnyt kuolet ja hajoat
Se ei ole suru, joka hautaan saattaa
Ajatus, ett� se ei ollutkaan sin� s��link�ysist� vapahtaa
Ja se maahan polkee

T�ss� maailmassa pahassa
Lihassa saastassa
Happamassa kuolevassa
Maailmassa ja sen lopun tuhkassa
Kurjan ruoskimassa
Kyiden kiroamassa
Loistossa kuihtuvassa
Lihassa pahassa alhaisimmassa
Kastissa
Kuolevassa lihassa
Saastassa happamassa
Ja sen lopun tuhkassa
Polttavassa

En anna tappelematta tuumaakaan
Sielun henget t��ll� aina voittaa
Raaka on mieli saalista hakee
Kunnes yhteys kantajaansa tapattaa